NEWS

Atmorelational 01.04.2017 - 23.04.2017 

Tervetuloa avajaisiin pe 31.3. klo 17-19! 

Atmorelational - Kalle Kataila, Lasse Lecklin & Teemu Lehmusruusu 

Huhtikuussa Forum Boxissa nähdään Kalle Katailan, Lasse Lecklinin ja Teemu Lehmusruusun valokuvaa, videota ja installaatiota yhdistelevä näyttely. Kataila, Lecklin ja Lehmusruusu työskentelevät itsenäisesti käyden säännöllistä dialogia keskenään. Tekijöitä yhdistää ihmisen ja luonnon suhteen erityisyyden tutkiminen ja kyseenalaistaminen antroposeenin aikakaudella. Atmorelationaalinen -käsite ehdottaa, että on mahdotonta määritellä asian tai objektin tarkkaa alkua ja loppua - yhden asian fyysisen olomuodon lopun ja seuraavan asian alun välillä on liikkuva huokoinen alue. Teokset ovat samalla ilmentymiä ihmisen kompleksisesta suhteesta muuhun olevaiseen sekä omanlaisia olevaisia itsessään. Atmorelationaalinen -käsitettä voidaan käyttää käsitteen 'luonto' tilalla.* 

Kalle Kataila (s. 1978) tuo Forum Boxiin uusia teoksia, joissa hänen työskentelystään tuttu maiseman tarkkailu ja siihen yhdistyvä meditatiivinen tila onkin ensivaikutelmalta kohdentunut aaltojen ja pilvien sekä niiden liikkeiden havainnointiin. Teosten taustalla on kuitenkin toisenlainen tarkasteluiden maisema: valokuva joka uudessa olomuodossaan horjuttaa ajan ja paikan käsityksiämme sekä valokuvan materiaalinen jälki, joka on myös kokenut nopean muutoksensa. Teosten aaltojen ja pilvien lähteinä ovat toimineet alati maisemaa kuvaavat sääkamerat, jotka johdattelevat kysymään: yöllinen pilvien tanssi ja mustien aaltojen liike, ovatko ne olemassa ilman katsettamme? 

Lasse Lecklin (s. 1982) on helsinkiläinen valokuvaaja, joka näyttää Forum Boxin näyttelyssä maisemia Huippuvuorilta ja Islannista. Pohjoisen avaran ja villin luonnon äärellä ihminen toimineen vaikuttaisi mitättömän pieneltä, vaikka on todellisuudessa muokannut maisemaa enemmän kuin voisi arvatakaan. Lecklinin teoksissa ihmisen ja luonnon muovaama maisema sekoittuvat yllättävällä tavalla. Hän pyrkii tekemään näkyväksi ihmisen aiheuttamat muutokset, ja toisaalta kannaltamme hallitsemattomat, valtaisat luonnon omat prosessit arktisessa maisemassa. Keskiössä on muutos - mitä voimme tehdä, mitä olemme jo tehneet ja missä muutoksissa olemme vain tarkkailijoita? 

Teemu Lehmusruusu (s. 1981) käyttää näyttelytilaa animistisena tilana, johon ihminen voi asettua koettelemaan suhdettaan omaan evoluutioonsa, muihin elollisiin olentoihin ja geologiseen ajanlaskuun. Installaatiot herättävät kollektiivisesti opittuja mielikuvia maan, ihmisen ja eliökunnan historiasta ja tulevaisuudesta, mutta ovat riittämättömiä tarjoamaan yhden luennan. Museaalisten esittämistapojen käyttäminen, sekä luonnontieteellisen, hengellisen ja arkisen havaintomaailman yhteenkietoutuminen ovat teosten keskeisiä piirteitä. Lehmusruusu mieltää taiteellisen työskentelyn tapahtumaksi, missä ihminen on empaattisessa prosessissa muiden materiaalisuuksien kanssa. Aihetta käsittelevä teksti "Pilvien ja fossiilien maa" on myös luettavissa näyttelyssä. 

 * Bureau of Linguistical Reality https://bureauoflinguisticalreality.com/portfolio/the-atmorelational


2015 November, Exhibiting at Gallery Myymälä2, Helsinki

Kalle Kataila is presenting a 16mm film projection installation where by reversing and rearranging technologies he is asking how those technologies mediate our experiences and in particular how our concepts of time and place are scattered by them. Kataila’s work takes its starting point in a live webcam feed that records the landscape and the nightly cloud formations that resemble 19th century romantic landscape paintings, but at anonymous moment is that view produced by mechanical eye a landscape – do the clouds dance without our perception of them?

Myymälä2


2015 March, Exhibiting at Gallery Taik Persons, Berlin

Displacement

Opening: Friday, March 13, 2015, 6 – 9 pm Duration of the exhibition: March 14 - April 25, 2015 Participating artists: Kalle Kataila, Tanja Koljonen Jaana Maijala and Mikko Rikala. Curated by Maya Byskov and Terhi Tuomi

Gallery Taik Persons is proud to present Displacement, the first in a series of curated group exhibitions showing new positions by young artists working with (and around) the medium of photography. The title of the show refers to the distance that exists between experience and memory, and the translation of one into the other. The works in this exhibition encourage the viewer to think about their points of contact with memory and their emotional and aesthetic experiences. The show questions how these points of contact are preserved in our minds and asks the question: is it possible to exist in two places at the same time? Sensory and finite encounters are articulated through the use of the photographic process with space for materiality in the form of sculptures, collages and film. The exhibition is centered around the works of four artists, who each propose alternative configurations of spatio/temporal displacement. All the artists in this show share an interest in conceptualizing landscapes, while at the same time proposing associations between emotional and physical experiences within these landscapes, and thus displacing these encounters, in time and place.

Structures of disintegration and decay as indicators of the inevitable, progressive passage of linear time define many of the works of Mikko Rikala. The themes of being drawn between diverging powers and elements, between the sea and the sky, matter and air, serve as a metaphor for the awareness of being part of a cosmic whole. Drawing attention to the origins of objects, his photographs and sculptures bear the traces of their provenance while being inscribed by the passage of time.

The large scale abstract works of Jaana Maijala can be read as a map. Not a representation of parts of the earth’s surface in a geographical sense, but as records of her immediate emotional impressions of places. Her drawings seek to preserve situations through the rhythm of the pencil, an unconscious catharsis, which is then sealed through the act of photographing. In the work White Nights (2010) the artist has in her own words created “an altarpiece to the Nordic summers”.

With an interest in things as carriers of human traces, Tanja Koljonen continues to work with objets trouvés, such as books, photographs and fragments of written text, to explore the delicate line that exists between instinct and reason. Koljonen’s playful approach invites the viewer to interact and co-constitute the artworks, and thus displaces and affirms them as an open ended experience. 

Kalle Kataila’s work takes its starting point in a live webcam feed from a beach in Hawaii, which he is watching from his studio in Helsinki. The most perceptive thinkers agree on a new paradigm- and a new presence- brought about with the advancements of digital technology, that enable us to “see” what is taking place all around the world. However, this appealing idea and voyeuristic exercise, poses certain philosophical questions. For is reality apprehended through the consciousness of it, and does it exist regardless of our participation in it? 

-Maya Byskov